Veneessä meri-VHF-puhelin on tärkeä turvallisuuslaite. Suurimman kuuluvuuden saamiseksi VHF-antenni sijoitetaan mahdollisimman korkealle – purjeveneessä mastoon. Mutta entä jos masto katkeaa, vakioantenni rikkoutuu tai sen kaapeli vaurioituu?
Veneessä olisikin aina oltava VHF-hätäantenni. Sellaisen voi ostaa, mutta myös itse tehdä helposti. Itse tehty antenni on kuitenkin syytä mitata ja todeta toimivaksi jo ennen todellista hätätilannetta.
Ratkaisu on varsin yksinkertainen: koaksiaalikaapelista tehty keskeltä syötetty puoliaaltodipoli.
- kevyt ja halpa
- kulkee helposti mukana
- toimii ilman maatasoa
- säteilee ympäri horisontin pystypolarisaatiolla
- sovittuu hyvin radioon – ei tarvitse virityspiiriä
- matala SWR 1,0 – 1,5
- kantama sama kuin tavallisella kaupallisella meri-VHF-antennilla
Ylähaara on koaksiaalijohto kuorittuna siten, että sisäjohdin ja eriste sen ympärillä on jätetty paikalleen.
Alahaara on koaksiaalijohdon ulkovaippa ja sen ympärillä oleva eriste. Tietysti sen sisällä kulkee sisäjohdin ja sen eriste, mutta sähköisesti ne eivät näy ulos ulkovaipan johtimen sisältä.
Alahaaran alapuolella on koaksiaalijohtoa PVC-putkenpätkän ympärille kelaamalla tehty RF-kuristin eli eräänlainen baluuni, joka estää koko syöttökaapelin toimimisen säteilevänä alahaarana.
Syöttökaapelin päähän on sitten asennettu UHF-liitin (PL-259), joka käy suoraan kiinni VHF-puhelimeen.
Antennin ylähaaran pää ja keskikohta kannattaa suojata kutistesukalla, jolloin vähennetään kosteuden imeytymistä kaapelin sisäosiin.
Teorian mukaan aallonpituus λ lasketaan jakamalla aallon etenemisnopeus v sen taajuudella f:
Puoliaaltodipolin yksi haara on tietysti sitten neljäsosa tästä.
Kaapeleissa aalto etenee hieman hitaammin kuin valonnopeudella c = 300000 km/s. RG-58 C/U -koaksiaalijohtimessa aallon etenemisnopeus v on noin 0,66 valonnopeudesta c. Ja ylähaarassa, josta on ulkoeriste ja -vaippa poistettu, etenemisnopeus v on noin 0,90 valonnopeudesta c.
Optimoiden antennin sovituksen hätäkanavalle 16 (f = 156,800 MHz) laskelmien ja mittailujen perusteella päädyin seuraavaan mitoitukseen:
- ylähaara 425 mm
- alahaara 395 mm
- kuristin 10 kierrosta halkaisijaltaan 20 mm PVC-putken päällä
Täydellä 25W nimellisteholla lähetin kanavalla L2 (f = 155,525 MHz) toteutettuun hätäantenniin menee 22W, takaisin heijastuu 0,65W ja SWR on 1,44 eli aivan kelvollinen. Halvasta ulkonäöstään huolimatta antenni on oikein hyvin toimiva.
Hätäantennin SWR näyttää myös oikein hyvältä taajuuden funktiona. SWR on alle 1.5 koko meri-VHF-taajuusalueella. Kuvassa on Rigexpertin antennianalysaattorilla mitattuna hätäantennin SWR oranssilla, ja sitä on verrattu samalla mitattuun laadukkaaseen CX4-lasikuituantenniin, joka on esittetty vihreällä. CX4 on poikkeuksellisen laajakaistainen ja kattaa myös 2 m radioamatööribandin.
Varoitus: älä kokeile tätä kotona… siis veneessäsi, jos et oikeasti ymmärrä mitä olet tekemässä ja osaa asiaa. Hätäantennin rennosta ulkoasusta huolimatta jokainen millimetri tässä todella vaikuttaa lopputulemaan, ja väärällä antennilla voit jopa rikkoa VHF-puhelimesi pahimmassa tapauksessa.
